Onko koulutusjärjestelmä
osasyynä innovaatiopulaan?
Suomalainen hyvinvointi on pitkälti rakentunut uusien innovaatioiden
syntyyn ja niiden tehokkaaseen hyväksi käyttöön. Vaikka suomalainen
teknologiaorientoitunut yhteiskunta on entistä enemmän palveluyhteiskunta, niin
se ei selviä tulevista haasteista toinen toisensa selänpesulla.
Teollisuudessa ovat pitkät perinteet, mutta nyt emme pärjää enää
massatuotannossa. Tämä on nähtävissä myös Varkaudessa. Teollisuus on ajanut
itsensä ulos markkinoilta. Vain osaamiseen perustuvilla ratkaisuilla voi
pärjätä.
Kun miettii teknologiakehitystä ja innovaatioiden merkitystä, niin ei kaus
tarvitse katsoa taakse päin. Suomalainen paperi-insinööri on kehittänyt mitä
moninaisimpia paperilaatuja, joilla Stora-Enso ja UPM ovat takoneet rahaa
miljardeja vuosien saatossa. Myös suomalaisen elektroniikkateollisuuden
kultahammas Nokia toi vuosittain kännyköihin lukuisia hienoja ratkaisuja.
Varsinainen rahantekohan tehtiin hyvin organisoidulla hankinta- ja
tuotantokoneistolla.
Kukaan ei voi väheksyä teollisuuden tuomaa rahavirtaa, jota on käytetty
suomalaisen palveluyhteiskunnan rahoittamiseen. Mistä löytyy jatkossa sellaiset
uudet teollisuuden inovaatiot, jotka tuovat hyvinvointia kansakunnalle? Olemme
menettäneet bulkkituotannon hyödyt paperissa. Painettu media häviää nopeammin
kuin oli osattu kuvitella. Olemme aliarvioineet kuluttajakäyttäytymistä myös
kännykkäteollisuudessa.
Varkauden strategiassa puhutaan puun uusista käyttömuodoista. Mutta olemmeko
vain auttamattomasti jäljessä osaamisessa ja vuosien innovaatiotyhjiön
paikkaamisessa? Suurin osa useamman työajasta kuluu siihen, että kuinka
selviämme hengissä. Osan kuitenkin pitää pystyä katsomaan myös tulevaisuuteen.
Suomalaista
koulutusjärjestelmää on pidetty arvostettuna. Osaltaan näen meidän
koulutusjärjestelmässä olevan syy innovaatioiden vähäisyyteen. Sopii myös
kysyä. Kuinka paljon monikansalliset yritykset ovat valmiita sparraamaan ja
tekemään yhteistyötä vaikkapa Varkauden lukion kanssa? Onko oikeasti kysytty mitä
pitäisi tehdä, että koulutusjärjestelmän strategia vastaa 2020 luvun tarpeisiin.
Mikä onkaan innovaatioita tuottavan koulutuksen ja korkean koulutuksen ero?
Kansalaiset ovat pitäneet kirurgin ammattia hyvin korkea-arvoisena. Kirurgi
käy lukion jälkeen vielä 10 vuoden koulutusohjelman. Hän leikkaa parhaimmillaan
noin 100 sydänpotilasta vuodessa. Tämä on hieno työpanos, sitä ei voi väheksyä.
Toinen korkean koulutuksen saanut fyysikko oivaltaa ja keksii uuden
innovaation ja hän lyö päät yhteen soveltavan insinöörin kanssa. Heidän
tuotteella pystytään ennakoimaan oireen synty ja saadaan akuuttien infarktien
määrä vähenemään maailman laajuisesti. Millaiset säästöt tästä saataisiin?
Mainittakoon, että Suomessa operoidaan sydänpotilaita vuosittain lähes 300
miljoonalla eurolla.
Lukion
abiturientit viettivät penkkaripäivää torstaina. Heillä
on tiivis tiukka opetus takana. Sivusta hyvin läheltä seuranneena on kysyttävä.
Pystyykö suomalainen lukiojärjestelmä tuottamaan innovaatioihin kykeneviä
nuoria soveltavan tieteen tarpeisiin?
Suomi on menestynyt vielä erilaisten Luma- ja Pisa- tutkimusten valossa
maailmalla. Viimeisten tulosten valossa ollaan hiipumassa kilpailijoihin
nähden. Lukio-opetuksessa entistä harvemmin valitaan pitkää matematiikkaa ja
fysikkaa, koska ne yksinkertaisesti vaativat älyttömästi aikaa.
Pitkän matematiikan suorittaneiden määrä on ollut vuodesta 2006 alkaen koko
ajan laskevalla trendillä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta tulevaisuudessa
suomalaiseen teknologiayhteiskuntaan. Onhan lukio tunnetusti ollut hyvä ponnahduslauta
tutkimuksen ja tieteen tekijöille.
Teknilliset yliopistot ovat jo nykyään huolissaan siitä mistä löytää
riittävästi laajat tekniset taidot omaavia jatko-opiskelijoita. Niin sanottujen
insinööriammattien merkitystä ei voi eikä saa väheksyä
palveluyhteiskunnassakaan. Insinööriammatit ovat muovanneet suomalaisen
yhteiskunnan hyvinvointikehityksen perustan.
Kannustakaa lapsianne valitsemaan matemaattiset aineet jo peruskoulusta
alkaen, niin onpahan isälläkin purtavaa matematiikan tehtäviä ratkottaessa
iltamyöhään. Matematiikasta ei tarvitse pitää, mutta se avaa silmät, kun siihen
vihkiytyy. Epäyhtälön ratkaisun ymmärtäminen voi olla joskus ratkaisu
tulevaisuuden ongelmiin.
Julkaistu WL 12.2.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti