Tästä blogista täydellisempi julkaisu Warkauden lehdessä 26.9.2012 Näkökulmassa.
Monessa kunnassa pohditaan koko ajan sitä kuinka saadaan kohdennettua käytettävissä olevat verotulot oikein. Yksi suurimpia kuntien kulueriä Pohjois-Savon kunnissa ovat erikoissairaanhoidon palveluiden ostot. Ensivuoden Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin budjetti on lähes 390 miljoonaa euroa, jossa on nousua tämän vuoden ennusteeseen 30 miljoonaa euroa. Nousu on saman verran minkä Varkaus ja Leppävirta yhdessä käyttää vuositasolla Kys:n palveluja.
Suomessa näyttää nyt olevan voimistuva sairaanhoidossa keskittämisen mentaliteetti, josta yksi hyvä esimerkki tästä on terveydenhuoltolaissa määritelty ensihoidon keskittäminen sairaanhoitopiireille vuoden alusta. Lain perusteena on asukkaiden yhdenvertaisuus palvelujen saannin takaamiseksi. Varmasti tässä asetuksessa on ollut hyvä halu. Keskittämisen mallissa on samalla kuitenkin unohdettu mitä se maksaa ja käytännössä karsittu yksityiset palveluntuottajat (ambulanssiyritykset) pois tästä tuotantoketjusta.
Tätä toimintoa varten kunnat joutuvat maksamaan vuodessa vähän yli 10 miljoonaa euroa ylimääräistä Kys:n maksuja. Varkaudelle ja Iisalmelle lankeaa kuin manulle illallinen lähes miljoona euroa. Vertailun vuoksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä kulu on 20% pienempi ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä 22 % pienempi asukasta kohden. Herää kysymys mistä johtuu näin oleelliset erot palveluiden tuottamisessa.
Kys on tekemässä myös päätöstä nopean vasteen yksikön perustamisesta. Yksikkö on 15 paikkainen ja lääkärikunta ja hoitajamiehitys tulevat Kysistä. Tietojärjestelmät ovat aina oma lukunsa. Tämä yksikkö keskittyisi palvelemaan lähinnäkuopiolaisten tarpeita. Ajatus on hyvä, jos asiakkaat saadaan kotoutettua oikein oikeaan paikkaan. Maakuntien asukkaana rohkenen kysyä. Kuinka paljon tästä toiminnosta kaatuu maksettavaksi muille kuin kuopiolaisille?
Ilmeisesti samalla Kysissä päätetään siirtää ainakin osa vuonna 2010 perustetun ihotautien ja endokrinologian osaston toiminnoista pois. Osaston tarpeiden mukaiset rakentamiskulut olivat lähemmäs 300 000 euroa. Osasto on keskittynyt muun muassa kansantautina tunnetun diabeteksen hoitoon ja samalla se on toiminut tämän alueen kouluttavana yksikkönä.
Miten yliopistollinen sairaala kouluttaa tarvittavan lääkärikunnan jatkossa näille niin sanotuille ”ei muodissa oleville” palvelualueille kuten urologia, geriatria ja endokrinologia? Onko linjauksissa menty yhtä pitkälle kuin amerikkalaisessa teho-osasto sarjassa?
Tässä on käymässä kuten muurahaispesässä keko kasvaa ja liike lisääntyy, mutta kukaan ei tiedä mihin neulaset menee. Tosin maksumiehinä ovat koko Pohjois-Savon kunnat. Onko tässä osaoptimoinnissa unohdettu kokonaisvaikuttavuuden arviointi?
Esa Tuovinen