Kulttuuri ei välttämättä poista nälkää, mutta antaa iloa elämään
Kun kuulen sanan ”kulttuuri”, poistan revolveristani varmistimen.
Näin lausui Herman Göring haaliessaan miljoonien arvoisia taideaarteita välillä
jopa aseiden voimalla.
Onneksi ihan näin pitkälle ei ole menty varkautelaisessa
keskustelussa edes Waltterin koulun taidehankinnoissa. Ihmettelen, että
yleensäkin on hyvin vähäistä ollut se poliittinen keskustelu, kun puhutaan
taiteesta, kirjastosta, Varkauden museotoiminnasta, Soisalo-opistosta tai
sitten Varkauden Teatterista.
Niin sanotun uuden kunnan tehtäviin jää maakunta soten
jälkeen sivistytoimi, kulttuuri ja terveyttä edistävien palveluiden
ylläpitäminen. Meillä on käyty keskustelua kouluista, laduista ja Vattuvuoren sopimuksesta.
Vähemmälle on jäänyt keskustelussa se osa palveluista, jolla kuitenkin jatkossa
halutaan osoittaa Varkauden olevan vetovoimainen puoleensa vetävä kunta.
Niin varhaiskasvatus, iltapäivätoiminta, kuin hyvä
peruopetus ja liikuntapalvelut ovat välttämätön sivistyneen kunnan palveluista.
Tämän lisäksi on monta muuta asiaa, joilla on mahdollisuus saada
synkkämielisyyden tilalle se iloinen Varkaus.
Teatterin keltainen puurakennus
on yksi vanhimpia työväen taloja, jonka taakse kätkeytyy inhimillinen lämmin
ote tuottaa palvelua. Palvelut ovat jopa kaikkien saavutettavissa, kun lippujen
hinnat on pystytty pitämään järkevällä tasolla. Työn näkyvimmän osan tuottaa
tietysti näyttelijät, mutta taustalle kätkeytyy runsas joukko muitakin
henkilöitä. Ihminen kaipaa tänäkin päivänä tunntetta ja elämyksiä, jotta hän välillä
voi normaalin arjen unohtaa. Teatterin eri tapahtumista sai viime vuonna kokea
noin 26 000 asiakasta.
Teatterin keinoin Tenho-hankkeen kautta on saatu usea
syrjäytynyt nuori vielä mukaan tähän hyvinvointi yhteiskuntaan. Juuri tämän
kaltainen työ on osa osalllistamista ja välittämistä, millä todella on
mahdollisuus saada kuntataloudessa puhuttuja euroja oikeaan käyttöön.
Varkauden Teatteri on tietenkin saanut kaupungin avustusta
kuten myös valtion avustusta. Palvelujen myynti eli lipputulot ovat reilusti
yli kolmanneksen teatterin budjetista. Silloin kun ns kakkua jaetaan julkisesta
rahoituksesta, on helppo ampua taiteen ja kulttuurin tuotantoon liittyvä rahoitus
alas. Näinhän kävi vuonna 2007, jolloin tuesta todella merkittävä osa
leikattiin pois. On totta, että tuon jälkeen teatterin kaupunginosuus on asteettain
kasvanut, mutta vastaavasti valtionosuus on pienentynyt.
En halua mennä vanhoja muistelemaan, vaan haluan katsoa
tulevaisuuteen. Teatteri ja muut kulttuuriin liittyvät palvelut ovat
sivistyneen yhteiskunnan yksi neljästä kulmakivestä. Jos ja kun teatterin
halutaan olevan osa Varkauden vetovoimatekijöitä, vai halutaanko, niin on myös
ymmärrettävä kulttuurin arvo muutoinkin kuin juhlapuheissa.
Toivottavasti
tuleva valtuusto pystyy päätöksissään käsittelemään asialinjalla teatterin
tulevaisuutta. Onko teatteri osa kaupunkia vai unohdettua menneisyyttä?