Kulttuurin nälkä

Kulttuuri ei välttämättä poista nälkää, mutta antaa iloa elämään

Kun kuulen sanan ”kulttuuri”, poistan revolveristani varmistimen. Näin lausui Herman Göring haaliessaan miljoonien arvoisia taideaarteita välillä jopa aseiden voimalla.

Onneksi ihan näin pitkälle ei ole menty varkautelaisessa keskustelussa edes Waltterin koulun taidehankinnoissa. Ihmettelen, että yleensäkin on hyvin vähäistä ollut se poliittinen keskustelu, kun puhutaan taiteesta, kirjastosta, Varkauden museotoiminnasta, Soisalo-opistosta tai sitten Varkauden Teatterista.

Niin sanotun uuden kunnan tehtäviin jää maakunta soten jälkeen sivistytoimi, kulttuuri ja terveyttä edistävien palveluiden ylläpitäminen. Meillä on käyty keskustelua kouluista, laduista ja Vattuvuoren sopimuksesta. Vähemmälle on jäänyt keskustelussa se osa palveluista, jolla kuitenkin jatkossa halutaan osoittaa Varkauden olevan vetovoimainen puoleensa vetävä kunta.

Niin varhaiskasvatus, iltapäivätoiminta, kuin hyvä peruopetus ja liikuntapalvelut ovat välttämätön sivistyneen kunnan palveluista. Tämän lisäksi on monta muuta asiaa, joilla on mahdollisuus saada synkkämielisyyden tilalle se iloinen Varkaus.

Teatterin keltainen puurakennus on yksi vanhimpia työväen taloja, jonka taakse kätkeytyy inhimillinen lämmin ote tuottaa palvelua. Palvelut ovat jopa kaikkien saavutettavissa, kun lippujen hinnat on pystytty pitämään järkevällä tasolla. Työn näkyvimmän osan tuottaa tietysti näyttelijät, mutta taustalle kätkeytyy runsas joukko muitakin henkilöitä. Ihminen kaipaa tänäkin päivänä tunntetta ja elämyksiä, jotta hän välillä voi normaalin arjen unohtaa. Teatterin eri tapahtumista sai viime vuonna kokea noin 26 000 asiakasta.

Teatterin keinoin Tenho-hankkeen kautta on saatu usea syrjäytynyt nuori vielä mukaan tähän hyvinvointi yhteiskuntaan. Juuri tämän kaltainen työ on osa osalllistamista ja välittämistä, millä todella on mahdollisuus saada kuntataloudessa puhuttuja euroja oikeaan käyttöön.

Varkauden Teatteri on tietenkin saanut kaupungin avustusta kuten myös valtion avustusta. Palvelujen myynti eli lipputulot ovat reilusti yli kolmanneksen teatterin budjetista. Silloin kun ns kakkua jaetaan julkisesta rahoituksesta, on helppo ampua taiteen ja kulttuurin tuotantoon liittyvä rahoitus alas. Näinhän kävi vuonna 2007, jolloin tuesta todella merkittävä osa leikattiin pois. On totta, että tuon jälkeen teatterin kaupunginosuus on asteettain kasvanut, mutta vastaavasti valtionosuus on pienentynyt.

En halua mennä vanhoja muistelemaan, vaan haluan katsoa tulevaisuuteen. Teatteri ja muut kulttuuriin liittyvät palvelut ovat sivistyneen yhteiskunnan yksi neljästä kulmakivestä. Jos ja kun teatterin halutaan olevan osa Varkauden vetovoimatekijöitä, vai halutaanko, niin on myös ymmärrettävä kulttuurin arvo muutoinkin kuin juhlapuheissa. 

Toivottavasti tuleva valtuusto pystyy päätöksissään käsittelemään asialinjalla teatterin tulevaisuutta. Onko teatteri osa kaupunkia vai unohdettua menneisyyttä?